Asunnon omistaja suostui maksamaan vain kaksi myrkytyskertaa. Toisella lutikoiden myrkytyskerralla tuholaistorjuja kehotti minua muuttamaan pois, keittiön lattianrajassa olevan reiän nähtyään. Hänellä olisi ilmeisesti ollut tarvittavat laitteet jyrsijöiden paikantamiseksi, mutta hän ei ollut saanut kiinteistöhuoltoyhtiöltä toimeksiantoa asian selvittämiseksi. Kahden myrkytyksen jälkeen oireet jatkuivat, mutta lievempinä. Minulla ei ollut ylimääräistä rahaa maksaa myrkytyksiä, joten aloin etsiä uutta asuntoa.
Kuten kerroin aiemmin, olin yhteydessä valtakunnallisesti toimivaan tuholaistorjuntayritykseen. Minulle kerrottiin, että lutikoiden torjunta edellyttää vähintään kolme myrkytyskertaa. Myrkytysten jälkeen asukkaan tehtävänä on seurata tilannetta ja tilata tarvittaessa uusi myrkytyskäynti.
Otin yhteyttä sosiaalitoimistoon ja pyysin apua. Vastaus oli, ettei opiskelijoilla ole oikeutta toimeentulotukeen eikä sosiaalityöntekijä osannut auttaa asunto asiassakaan. Heillä ei ollut tarjota uutta asuntoa, vaikka käsitykseni mukaan he tekevät yhteistyötä asuntotoimiston kanssa ja olisivat voineet vaikuttaa asiaan.
Lopulta löysin uuden asunnon, johon olin muuttamassa helmikuun alussa 2014. Tuolloin alkoi myös koko talven ensimmäiset kovat pakkaset ja tajusin tilaisuuteni koittaneen. Pääsisin lutikoista eroon ILMAISEKSI, kun jättäisin tavarat peräkärriin -20 asteen pakkaseen, pressu vain tavaroiden suojaksi ja pian voisin sanoa hyvästit lutikoille! Ja näin myös tein.
Huokaisin helpotuksesta. Se etten saanut apua sosiaalitoimistolta, ei haitannut, koska olin ratkaissut ongelman itse. Ajattelin positiivisesti. Saisin vielä joskus niin paljon rahaa, että voisin ostaa uusia tavaroita menettämäni omaisuuden tilalle. Tämä olisi vain väliaikainen vaihe elämässä ja olinhan pian valmistumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti