Vastoinkäymiset vahvistaa

Kaikkien ihmetykseksi jatkoin muuttoa vielä saman päivän iltana. Päätin, että minuahan ei vastoinkäymiset lannista! En väitä, että elämä olisi ollut helppoa tämän jälkeenkään, eihän meistä kukaan selviä elämästä "kolhuitta". Lista epäoikeudenmukaisesta kohtelusta olisi varmasti loputon.

Blogin tarkoitus on antaa lukijoille toivoa ja uskoa vastoinkäymisistä selviämiseen - kun tuntuu, ettei kukaan kuuntele. Kukaan tarinani henkilöistä tuskin ymmärsi, miten yksittäinen kohtaaminen voi vaikuttaa toisen ihmisen elämään. Mutta aina löytyy joku, joka kuuntelee. Minun tarinani opetus on yksinkertainen: ole läsnä, asetu toisen ihmisen asemaan ja yritä ymmärtää muitakin kuin ystäviäsi.

Tämän blogin kirjoittaminen on auttanut minua päästämään irti häpeästä, vihasta, katkeruudesta ja epätoivosta, joita nämä ja myöhemmät tapahtumat ovat saaneet aikaan. Negatiivisilla tunteilla on uskomaton voima, siksi keskityn enemmän positiivisiin asioihin, koska se on ainoa keino selviytyä. Koska tämä on helpommin sanottu kuin tehty, aloin liikkumaan säännöllisesti, sillä siitä saa hyvän mielen. Rakkaiden ystävien tuki on korvaamatonta, myös musiikki ja huumori ovat auttaneet. Siinä vaiheessa, kun vastoinkäymisille pystyy nauramaan, ne alkavat tuntua mitättömiltä.

Uskalla unelmoida, sillä vastoinkäymisten hetkellä unelmat paremmasta huomisesta pitävät sinut kasassa. Mallia voi ottaa vaikka netistä löytyvistä unelmalistoista (the bucket list). Saattaa kuulostaa ehkä lapselliselta, mutta se toimi ainakin omalla kohdallani. Ja kun lista loppuu, tee uusi. Kokemukseni perusteella voin sanoa, että vastoinkäymisten kasautuminen voi johtaa itsesäälissä rypemiseen eikä silloin enää muista omia unelmiaan, joita kohti oli menossa hyvinä aikoina.

Mene rohkeasti lääkäriin, jos kärsit epämääräisestä kutinasta. Lutikat ovat niin pieniä, ettei niitä välttämättä huomaa paljain silmin. Kutina ei ole merkki hulluudesta, jos joku sitä epäilee. Lääkärit kuuntelevat, ymmärtävät ja osaavat auttaa. He osaavat arvioida myös tuholaistorjujalta saatuja ohjeita ja myrkytyksien seurauksia terveyteesi, jos kärsit esim. astmasta tai muista hengitystiesairauksista. Siellä myrkytetyssä asunnossa, kun pitäisi tuholaistorjujan ohjeiden mukaan asua....

Ensihoitajat

Olin koululla. Istuin aulassa tietokoneen äärellä ja kirjoitin koulutehtävää, kun kaksi ensihoitajaa käveli ovesta sisään. Ensihoitajat huomatessaan, opettaja meni heitä vastaan ja ihmetteli mitä he koululla tekivät ja oliko siellä tapahtunut jotain. Ensihoitajat sanoivat etsivänsä opiskelijaa ja kertoivat nimen. Opettaja kysyi useaan kertaan nimeä uudelleen eikä muistanut sen nimistä opiskelijaa.

Ensihoitajat halusivat tietää missä luokassa opiskelija on ja kertoivat syyn, miksi ovat häntä hakemassa. Lopulta opettaja käveli vahtimestarin luo, joka tarkisti asian. Koska sen nimistä opiskelijaa ei koko koulusta löytynyt, toinen ensihoitajista sanoi, että ovat varmaan erehtyneet, jonka jälkeen he lähtivät.

Pienellä paikkakunnalla kaikki "tuntevat" toisensa. Nimen kuultuani, tiesin ketä ensihoitajat etsivät. Ihmettelin asiaa, koska tunnen hänet. Minulle selvisi myöhemmin, että ensihoitajat eivät koskaan löytäneet etsimäänsä henkilöä.

Asunnon omistaja & sosiaalitoimisto

Asunnon omistaja suostui maksamaan vain kaksi myrkytyskertaa. Toisella lutikoiden myrkytyskerralla tuholaistorjuja kehotti minua muuttamaan pois, keittiön lattianrajassa olevan reiän nähtyään. Hänellä olisi ilmeisesti ollut tarvittavat laitteet jyrsijöiden paikantamiseksi, mutta hän ei ollut saanut kiinteistöhuoltoyhtiöltä toimeksiantoa asian selvittämiseksi. Kahden myrkytyksen jälkeen oireet jatkuivat, mutta lievempinä. Minulla ei ollut ylimääräistä rahaa maksaa myrkytyksiä, joten aloin etsiä uutta asuntoa.

Kuten kerroin aiemmin, olin yhteydessä valtakunnallisesti toimivaan tuholaistorjuntayritykseen. Minulle kerrottiin, että lutikoiden torjunta edellyttää vähintään kolme myrkytyskertaa. Myrkytysten jälkeen asukkaan tehtävänä on seurata tilannetta ja tilata tarvittaessa uusi myrkytyskäynti.

Otin yhteyttä sosiaalitoimistoon ja pyysin apua. Vastaus oli, ettei opiskelijoilla ole oikeutta toimeentulotukeen eikä sosiaalityöntekijä osannut auttaa asunto asiassakaan. Heillä ei ollut tarjota uutta asuntoa, vaikka käsitykseni mukaan he tekevät yhteistyötä asuntotoimiston kanssa ja olisivat voineet vaikuttaa asiaan.

Lopulta löysin uuden asunnon, johon olin muuttamassa helmikuun alussa 2014. Tuolloin alkoi myös koko talven ensimmäiset kovat pakkaset ja tajusin tilaisuuteni koittaneen. Pääsisin lutikoista eroon ILMAISEKSI, kun jättäisin tavarat peräkärriin -20 asteen pakkaseen, pressu vain tavaroiden suojaksi ja pian voisin sanoa hyvästit lutikoille! Ja näin myös tein.

Huokaisin helpotuksesta. Se etten saanut apua sosiaalitoimistolta, ei haitannut, koska olin ratkaissut ongelman itse. Ajattelin positiivisesti. Saisin vielä joskus niin paljon rahaa, että voisin ostaa uusia tavaroita menettämäni omaisuuden tilalle. Tämä olisi vain väliaikainen vaihe elämässä ja olinhan pian valmistumassa.